Ilon ja surun kylä, osa 2

Joka aamu kello viisi Anandwanin sairaalassa alkaa tärkeä työ: haavojen puhdistaminen ja sitominen. Miehet jonottavat hoitopöydälle pääsyä hiljaa ja totisina; naiset istuvat ryppäässä lattialla ja rupattelevat vilkkaasti. Haavojen sitojat ovat itsekin lepran sairastaneita ja heidän otteensa ovat varmat.…

0 Comments

Ilon ja surun kylä, osa 1

Ensimmäisenä Anandwanissa huomaa siisteyden: kadut on lakaistu huolellisesti eikä niiden varsilla loju roskia kuten Intiassa yleensä. Ympäristö on muutenkin miellyttävä. Puut viheriöivät ja pensaat kukkivat. Tietä vierustavat muurit on koristeltu maalauksin. Talojen seiniä ja kattoja verhoaa sekalaisista kaakelinpaloista…

0 Comments

Osteopatiasta, meditaatiosta… ja leprasta

Osallistuin hiljaiselle meditaatioretriitille ensimmäistä kertaa vuonna 2004 Jaipurissa, Intiassa. Vaikka jatkuva paikallaan istuminen sai selkäni vihlomaan kivusta, tuntui 10 päivän puhumattomuus ihanan rauhoittavalta. Retriitin jälkeen harjoitukseni hiipui kuitenkin nopeasti; onhan meditointi nyt vaan niin kovin tylsää. Palasin meditaation…

0 Comments
Close Menu