”Kumpaa osteopatiaa sä teet?”

”Kumpaa osteopatiaa sä teet?”

Kun minulta ensimmäistä kertaa kysyttiin tätä, en ymmärtänyt kysymystä. Itse asiassa hämmennyin siitä niin, etten saanut sanaa suustani. Paljastui, että kysyjällä oli käsitys, että osteopatiasta on olemassa kaksi eri suuntausta: ortopedinen ja klassinen. Vastaamisen tekee tietysti vaikeaksi se, etten edusta näistä kumpaakaan. Mitä siis oikeastaan teen?

Tässä ensimmäisessä blogitekstissäni käyn läpi osteopatikoulutuksen eri vaihtoehdot ja pohdiskelen hiukan osteopaattista identiteettiä.

Osteopatian opetus Suomessa

Ajatus kahdesta eri osteopatiasta perustuu mitä ilmeisimmin Suomessa toimiviin yksityisiin osteopatiakouluihin.

Ortopediseen osteopatiaan voi opiskella Ortopedisen Osteopatian Koulutuskeskuksessa eli OOKK:ssa. Ortopedinen osteopatia on suomalainen innovaatio ja se tuntuu tarkoituksella pysyttelevän hiukan erillisenä muusta osteopatian kentästä. Koulutuksessa painottuu erotusdiagnostisten testien osaaminen ja röntgenkuvien tulkinta. Rajaus on tuki- ja liikuntaelimistössä, joten pään alueen ja sisäelinten hoitaminen (kraniaali- ja viskeraaliosteopatia) jätetään koulutuksen ulkopuolelle.

Klassista osteopatiaa opettaa Suomessa Osteopatiakoulu Atlas. Klassinen osteopatia juontaa juurensa aina osteopatian varhaisvaiheisiin 1800-luvun lopulle. Suuntauksella on oma vankka kannattajakuntansa etenkin Euroopassa. Kirjoittelen klassisesta osteopatiasta ja sen erityispiirteistä seuraavassa blogitekstissä.

Yksityisten koulujen lisäksi osteopatiaa voi kuitenkin opiskella myös ammattikorkeakoulussa; sieltä olen itsekin valmistunut. Metropolia Ammattikorkeakoulu opettaa osteopatiaa ilman mitään etuliitettä. Tämä on sitä ”yleistä” osteopatiaa, mitä suurin osa kollegoistakin tekee ympäri maailmaa. Se pitää sisällään monenlaisia eri lähestymistapoja.

Toteutukseltaan ammattikorkeakoulun opetus poikkeaa yksityiskouluista. Siinä missä Atlaksen ja OOKK:n opinnot suoritetaan työn ohessa intensiivisinä lyhytkursseina, on ammattikorkeakoulussa opiskelu täyspäiväistä. Käytännön taitojen lisäksi opintoihin sisältyy varsin paljon teoriaopintoja, kuten anatomiaa, fysiologiaa ja patofysiologiaa. Kaikki harjoittelu suoritetaan koulun omalla opetusklinikalla opettajien valvovan silmän alla.

Metropolian ja Atlaksen osteopatiaopetus noudattaa yleiseurooppalaista CEN-standardia, mikä tarkoittaa sitä, että molempien koulujen opetus täyttää tietyt vaatimukset ja on linjassa muiden eurooppalaisten koulujen kanssa. Vaikka koulutuksten painopisteet siis eroavat toisistaan, saa molemmissa samat perustiedot ja -taidot. OOKK ei sen sijaan noudata CEN-standardia. Tämä ei toki tarkoita, että opetus siellä olisi huonoa; se on vain sisällöllisesti erilaista. Ortopedinen osteopatia kulkee tässä suhteessa omia polkujaan.

Kaikista kolmesta oppilaitoksista valmistuneet osteopaatit ovat Valviran hyväksymiä terveydenhuollon ammattilaisia.

Osteopaattista identiteettiä etsimässä

Näin ammattikorkeakoulusta valmistuneena osteopaattina omaa ”osteopaatti-identiteettiä” ei siis voi määritellä näppärästi millään yksittäisellä termillä. Toisaalta osteopaattina työskentely ei pelkisty mihinkään tiettyyn suuntaukseen vaan jokaisella meistä on oma tapansa tehdä töitä – olipa sitten valmistunut mistä koulusta hyvänsä.

Jokainen osteopaatti päätyy varmasti käyttämään juuri niitä lähestymistapoja ja hoitotekniikoita, jotka itselle sopivat parhaiten, ja joista tuntee asiakkaansa hyötyvän eniten. Työskentelytapaa vaikea pukea sanoiksi, koska siihen liittyy opittujen asioiden lisäksi myös hyvin henkilökohtaisia tekijöitä, kuten omat luonteenpiirteet ja tapa olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Kaikki nämä palaset tietysti vielä muuttuvat aikaa myöten.

En siis edelleenkään tiedä, mitä ”kumpaa osteopatiaa” -kysymykseen tulisi vastata. Ehkäpä indologia-taustani innoittamana myhäilen vain seuraavalla kerralla filosofisesti ”neti neti – ei sitä, ei tätä.

 

Close Menu